Niin kävi tänäänkin.
Alkulenkistä oli vielä ihan valoisaa, sitten hämärti, sitten tuli pimeää.
Ja kun fiksuna valitsin reitiksi vielä luontopolun, joka on ilmeisen vähällä käytöllä, niin sai valoisallakin pitää silmät auki, notta missä menee polku tai edes siniset puihin maalatut merkit. Olihan ne kahdet kengänjäljetkin hyvä apu.
Vain kerran kävelin harhaan, mutta tiesin heti tehneeni niin. 20metrin päästä meni helppokulkuisempi reitti, joten menin sitten sitä. Matkaa tuli lisää ainakin 10metriä verrattuna alkuperäiseen polkuun. Heh.
Muuten pysyttiin kohtuu hyvin kartalla. Mitä nyt välillä piti siristellä maata, notta minne ne kengänjäljet menee tai löytyiskö jostain puusta siniseksi maalattu merkki (jonka näki siis 30cm päästä).
Musta on hassua, että ihminen voi eksyä vaikka ei ole eksyksissä. Vai voiko sitä silloin sanoa eksymiseksi? Jos eksyy suunnitellulta reitiltä, mutta tietää alueen millä on ja suunnatkin, niin onko se eksymistä?
Noh, joka tapauksessa.
Yritin ottaa kuvia, mutta vaikka kuinka säädin, niin huonostihan se onnistui, halpisputkessa ei riitä valo, salamalla kaikki oli pimeää.. ennen kuin edes oli pimeää.
Ippa sai taas olla vapaana, ajattelin metsän olevan paikka, jossa jätetään painimiset vähemmälle, koska aukeaa aluetta on vähemmän. Alkumatkan se oli hihnassa, pidempään kuin muut, jotta se lämpenee kunnolla. Piti ottaa taas flexi käyttöön pitkästä aikaa. Jalka tuntui olevan ihan ok, vaikka välillä painelivatkin menemään kohtuullisella vauhdilla pitkin metsäpolkuja. Onneksi ne polut rajoittavat sen verran, ettei tule taklaamisia ja suunnanvaihtoja niin paljon, kun juoksevat lähinnä peräkkäin.
Kotona sitten kuitenkin varmuuden vuoksi kylmättiin vähän jalkaa uskollisella ystävälläni, Hemapalla, tuttujen (mun ja Ion) kesken Hemppa vaan. Jossain vaiheessa olisi lienet aiheellista ostaa uusi Hemppa pakastevihannesaltaasta. Kuka niitä oikeita kylmäpusseja haluaiskaan käyttää?
Näin tunteja myöhemmin, levon jälkeen, en huomannut Ipan jalassa mitään normaalista poikkeavaa iltalenkillä. Näen valoa tunnelin päässä.
Sky on kyllä superhauska. Kun ilmat viileni, niin se on taas piristynyt.
Tänään se huusi autossa, kun oltiin matkalla metsään ja kun laskin sen irti, se lähti kuin telkkä pöntöstä...tai no, kuin veteraanitelkkä pöntöstä.
Se juoksi ja spurttaili, välillä pysähtyi haistelemaan ilmaa, ja taas juoksi tuhatta ja sataa ohi.
Harmi vain, ettei se mieti yhtään pidemmälle asiaa. Se hyytyy ja väsyy tietty sitä nopeammin, mitä enemmän se alussa juoksee ja touhottaa. Pitkospuiden kohdalla se jo jäi vähän jälkeen. Normaalisti se ei siinä kohtaa kävele pitkospuilla, koska se ei tykkää kävellä niillä, mutta sen verran jo jalka painoi, että olisi ollut liian raskasta kävellä pitkospuiden vieressä.
Jaksoi se sitten lopuksi kuitenkin vähän kadotakin. Samaan aikaan kun minä tihrustelin missä polku menee, katsoi vanhus mahdollisuutensa tulleen.
Pitäisi aina uskoa koiria. Sky tiesi Capon kerran kadotessa, mihin suuntaan se oli mennyt. Ja nyt olen huomannut Pöössä samoja piirteitä. Se tiesi heti missä suunnassa Sky on. Ja se tajuaa heti etsiä, jos alan huutelemaan jotain koiristani.
Ei se Sky kaukana ollut.. ja vain muutaman minuutin poissa näkyvistä. Siinähän se sitten seisoi, juuri Pöön osoittamassa ja käymässä suunnassa...30 metrin päässä minusta. Jäi mietityttämään oliko se koko ajan siinä. Koska kyse on Skysta, on voinut ollakin, mutta epäilen sen olleen hajun perässä, koska siinä ollessaan se haukahti juuri sellaisen turhautuneen "mä kadotin sen"- haukun.
Löydettiin me sitten lopuksi autolle, hengissä ja ehjinä, oli mukavaa jne, ehkä seuraavalla kerralla mennään vähän aikaisemmin. Tai sitten otan taskulampun mukaan. Ja koirille valopannat. Molemmat olis löytyneet autosta, siis lamppu ja pannat. Skylla sentään oli heijastinliivi ja lisänä vielä panta, jossa puhelinnumero (jos nenä sattuisi viemään). Galgot juoksi nakuina, etteivät revi kamppeita tai jää hampaistaan/leuoistaan/muista ruumiinosista pantoihin tai muihin kamoihin kiinni.
Ladoin juuri pakastimeen 20kiloa hevosenlihaa. Sky ja Ippa söi ekat satsit vauhdilla, hotkien. Pöö närppi ja sen jälkeen kiipesi kissojen kiipeilytelineen päälle varastamaan Punkun lihat.
Laitoin Mirracoat-öljyä sille liikaa. En nykyään jaksa mitata määrää, vaan laitan mutulla. Kun olin sekottanut ruuat (lihan ja nappulat) sekaisin, huomasin että Pöön ruoka haisee sille öljylle. Ja syömättähän se osittain sitten jäi. Nooh, huomenna uus yritys. Pienemmällä öljymäärällä.
Kuvituksena ehkä miljoona kuvaa tältä päivältä. Laatu on huono, pahoittelut siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti