Joku mystinen blogitauko on päässyt yllättämään, vaikka kerrottavaa olisikin paljon.
Kauheesti on kaikkea tapahtunut.
Ollaan vietetty joulua Hämeenlinnassa ja sitten me ollaan vietetty uuttavuotta Kokkolassa, Pöön veljen Osmon luona. Samalla reissulla nähtiin muitakin sisaruksia.
 |
| Pöö ja Osmo |
Sitten me ollaan käyty Pöön kanssa Kajaanin Tamminäyttelyssä nuortenluokassa. Tuomarina Tuula Plathan ja kotiin tultiin SERTin, CACIBin ja ROPin kera.
Lauma on vahvistunut kahdella nelijalkaisella. Saatiin Pinky-kissa kotiin mammalomalta.
Sen jälkeen ollaankin sitten paranneltu tosi pahaa flunssaa, joka on nyt tarttunut myös Punkkuun. Mutta näitä nyt tulee aina välillä ja sille ei mitään voi. Molemmat kissat siis antibioottikuurilla.
Toinen tulokas palautti pisamatasapainon tässä taloudessa.
Sohvalla makaa jotain, jolla on paljon pisamia, isot korvat ja punainen nenä. Ja se on tyttö. Ja se on kaunis.
Mietin tätä asiaa jo silloin kun Capo oli elossa, mutta sairastunut. Sitten kun kävi miten kävi, niin mietin asiaa vielä enemmän ja useammin.
Nuran piti alunperinkin mennä sijoitukseen, mutta sitten asioihin tuli mutkia ja Nuran kasvattaja päätti jättää Nuran kotiin. Mä sitten jossain vaiheessa uskaltauduin kysymään, että miten olis...
Ja niin sitten asia alkoi kypsymään ja lopputulos on se, että Capon tyttö, Cazaion Ashreeyah eli Nura muutti tällä viikolla meidän iloksemme. Nura on myös sijoituskoira, kuten Pööppiskin on.
Teen paremman esittelyn Nurasta tuossa myöhemmin.
Nyt me ollaan opeteltu elämään toistemme kanssa. Nuralle tämä on varmasti isoin muutos, isosta ja tiiviistä laumasta, jossa se on elänyt pennusta asti rauhallisessa ympäristössä, se joutuikin uuteen paikkaan, uusien koirien ja ihmisen luokse. Kaikki on kyllä mennyt todella hyvin.
Tänään käytiin jo ekaa kertaa metsässäkin juoksentelemassa vapaana ja voi miten hienosti Nura totteli.
Sitten taas siihen toipumis asiaan.
Pari viikkoa sitten otettiin Skyn keuhkoista röntgenit ja kuunneltiin sydäntä ja keuhkoja ja mitään sen isompaa estettä sen sillä olleen patin poistolle ei sitten löytynyt.
Torstaina 24.1 oli leikkauspäivä.
Se ei sitten ollutkaan vain veripatti, niin kuin tähän asti oli oletettu.
Se oli kasvain, joka oli hyvin kapseloitunut ja siellä oli nestettä sisällä. Ilmeisesti hyvänlaatuinen, eikä siitä mitään näytteitä eteenpäin laitettukaan, koska ei se muuttaisi asioita mitenkään.
Leikkaus kesti kolmisen tuntia...ja se oli aika piinaa mulle, koska vanha koira kuitenkin kyseessä. Mutta kaikki meni hyvin, vaikka homma olikin paljon vaikeampi kuin alunperin piti olla ja kasvain saatiin kokonaisena irti.
Leikkaushaavaa ei saatu koko matkalta umpeen, koska iho ei vain yksinkertaisesti riittänyt sen sulkemiseen. Nyt sitten yritän hoitaa haavaa parhaani mukaan. Haava on ihan siisti, mutta mua huolettaa tassuun kertyvä neste, jonka takia käytiinkin jo eilen klinikalla ja jalasta otettiin muutama tikki pois, jotka olisi ollut tarkoitus poistaa vasta ensi tiistaina. Mutta tänään nestettä on vähemmän kertyneenä tassuun/varpaisiin, ylempänä ehkä vähä enemmän, mutta kokonaisuudessaan tassu on varmasti parempi, koska koira käyttääkin sitä paremmin.
Tiistaina poistellaan sitten kai loput noista väliaikaisista tikeistä ja katsellaan muutenkin miltä se näyttää.
Antibioottia menee tietty kahdesti päivään, rimadyliä kerran päivään ja tramalia 0-3x päivässä (eilen sai kolmesti, tänään saanut vain aamulla, päivällä ei tarvinut antaa, yöksi kyllä annan, jotta saa nukuttua yön itkeskelemättä).
Mutta tosiaan, luvassa Nuran esittelyä, suunnitelmia keväälle ja ehkä päästään raapaisemaan jo kesänkin harrastussuunnitelmia pikkuisen. ;)
