tiistai 6. marraskuuta 2012

Rokotuksia ja seurapelejä





Nuorimmainen pimee oli rokotuksia vailla. Oikeastaan menin vain varaamaan aikaa "omalle" lääkärille, mutta toisin kävi. Oli kehdannut lähteä lomalle, ulkomaille asti ja kotiutuukin vasta kun on Pöön kannalta liian myöhäistä.
Noh, sattui sitten niinkin mukavasti, että saatiin aika saman tien toiselle rohtorille. Koira autosta ja pari piikkiä niskaan. That´s it. Lisäksi keskusteltiin hieman Skyn jalassa olevasta patista, että mitä sille tekisi vai tekisikö mitään ja pohdittiin molempien vaihtoehtojen riskejä. Se asia jää nyt hautumaan ensi vuoden puollelle.






Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä vaihtamassa Rukka merkkinen valopanta uuteen, koska edellinen ei halunnut pysyä päällä. Kaksi niitä ostin, toinen on toiminut moitteettomasti ja olen ollut todella tyytyväinen siihen. Toinen taas lopetti toiminnan heti toisella käyttökerralla. Vaan asia hoitui ongelmitta. Meillä on kyllä parhaat myyjät meidän Mustissa ja Mirrissä.
Samalla Pöö kävi vaa´alla. 29.1.   Se on pitkään painanut 28.5. Kuukausia siis. Mistä lie tollanen 600grammaa lisää on tullut ja minne piiloon se on mennyt?

Ystävän tytär esittelee Pöötä ja sen uutta pantaa.


Koska Skysta ei ole kauheasti juoksuseuraa tuolle nuorelle ikiliikkujalle ja Ibero on edelleen irtijuoksutuskiellossa (yksin se saa jolkotella, mutta porukassa ei ole vapaana), tulee ongelmaksi Pöön liikunta. Pitkät remmilenkit joita Sky ja Io liikkuu, ei ole sille riittävästi, vaikka se saisi olla koko ajan vapaana. Se tarvitsee juoksemista..lujaa.Täysiä. Vintti pimeenä.
Käytiin tänään siis aamulenkin lisäksi koirapuistossa. Kahdesti. Ekalla kerralla omalla porukalla, niin kuin yleensäkin, Ippa yksin pienten puolella. Toisella kerralla tähtäsin paikalle kellon mukaan. Juuri siihen aikaan, mitä aina välttelen. Neljän ruuhka. Kyllä, neljän ruuhka on myös koirapuistossa. Tai oikeastaan se on neljän-, viiden- ja kuuden ruuhka. Tällä kertaa kuitenkin tähtäsin neljään tarkoituksella, silloin sinne alkaa valumaan porukkaa. Tämän kaupungin vinttikoirat on laskettavissa kahden käden sormilla, joten niihin tulee törmättyä harvakseltaan, enkä odottanut löytäväni Pöölle oikeaa juoksuseuraa. Mutta mitä vielä. Siellä se oli, nuori venäjänvinttikoira. Poikien leikit kävi yksiin ensimmäisestä sekunnista lähtien ja Pöö pääsi juoksemaan...ja juoksemaan...ja juoksemaan.



Joinakin päivinä nämäkin ovat normaaleja. Eivät keksi mitään ylimääräisiä juttuja.Ovat tavallisia koiria. Eivät kerjää, eivät varasta, osaavat käyttäytyä. Tänään oli sitten juuri sellainen päivä. Tylsä ja totinen.
Vaikka onhan tässä vielä tunteja tätä päivää jäljellä ja iltalenkkikin tekemättä.


Jos kusti polkee nopeasti, niin huomenna Io ja Pöö testaa uusia talvitakkeja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti