keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Pimeet on pidelly ilmoja...

Eli tukevasti ollaan oltu sisätiloissa pakkasta piilossa.
Siirryttiin tossa sunnuntaina Savosta Hämeeseen ja sittenpä ne pakkaset alko saman tien täällä etelämmässäkin.
Mä olen nukkunut ja vintit on nukkuneet. Epäilen, että minä nukuin eilen enemmän kuin vintit. Ja se on jo paljon se.

Me ollaan vaan nukuttu...

Mähän unohdin galgojen uudet takit kotiin. Huomasin erheeni 40km jälkeen, joten en enää viitsinyt kääntyä takaisin. Laskeskelin, että vanhoja rönttiä on autossa sellainen määrä, että pärjätään tarpeen vaatiessa niillä ja mukaan sattui myös Capon vanha warmhow-haalari, joka on osoittanut jälleen kerran mielettömän hyvät lämpöominaisuutensa.

Tänään aamulla päätin, että nyt on mentävä pidemmälle lenkille, kuin vain korttelin tai kahden ympäri. Lämpömittari raksutti reippaatt -20. Niin mä sitten teippasin koirille eriparisukat jalkaan, galgoille kaks kerrosta vaatetta ja Skylle yhden ja itselleni myös pari kolme kerrosta vaatetta ja eikun menoksi. Mun tuli kuuma, Skyn tuli kuuma, galgojen näytti olevan sopiva. Pöntti pääsi vähän juoksentelemaan vapaanakin ja purkamaan energiaa, jota se ei kyllä ihan mahottomiin ollut kerännyt pakkaspäivinä.

...Ja nukuttu...

Illalla olikin sitten ihan eri ääni lämpömittarissa. Iltalenkin aikaan se näytti vain -7.8, ja keli oli mitä mainioin. Vähän tuuleksi, mutta ei vielä häiritsevästi. Kukaan ei palellut ja kukaan ei tarvinut vaatteita. Ja nyt näyttäis mittari sanovan, notta -7 olis lämpötila. Nam. Aamulla pääsee siis ihan oikealle lenkille.

Otettiin tossa vähän viimehetken seisontatreenejä. Ippa oli upea. Pöö sen sijaan... huoh. Olis ehkä pitänyt treenata, mutku "kyllä se kotona osaa". Tein muutoksen hihnaan ja laitoin snaken kaulaan, nahkahihna on kadoksissa, joten piti sitten askarrella toisesta näyttelyhihnasta hihna sille snakelle, enkä oikein ole tyytyväinen siihen hihnaan. Mutta näillä mennään, ellen löydä jostain sitä kadonnutta nahkahihnaa isompine snakekaulaimineen. Häiriötekijät oli ainakin Pöön kanssa kohdillaan, vieressä kerjäävä Ippa ja jaloissa pyörivä kissa. Olis pitänyt opettaa se seisomaan vapaasti. Se toimis sillä varmasti kaikista parhaiten.

...Ja vielä nukuttu.

Mitähän muuta meille kuuluu... Koirat ja kissa viihdyttävät itseään tuijottelemalla lintulautaa, joka killuu omenapuussa. Se orava on paras, jos Pööltä kysytään, mutta ne kaks oravaa kilpasilla männynrungossa on parempi kuin se paras orava. Punkku tykkää kaikista, pikkulinnuista, isoista linnuista ja kurreista. Fasset (fasaanit) on jossain piilosilla ollut pakkasilla, samoin rusakot on viettäneet hiljaiseloa. Ehkä hyvä niin, joku päivä noi vanhat ikkunat hajoaa siitä raapimisesta, jonka rusakko Pöössä aiheuttaa, eikä olis kiva, jos se sattuis just kovien pakkasten aikaan.

Ippa yrittää olla pieni.

Pinkyllä menee hyvin ja ei niin hyvin kasvattajan luona pentuineen.
Pentujen painot laski jonkun tovin päästä syntymästä ja ne joutuivat lisäruokinnalle. Painot lähti onneksi hyvin nousuun ja kaikki oli ok, joskin Pinkyn maidontulo sitten ehtyi samaa tahtia. Pennut se silti hoitaa muuten itse täydellisesti, kasvattajalle jää sitten ruokintapuoli.
Nyt kuitenkin toissapäivänä kävi niin, että Pinky hyvin suojelevana emona oli hermostunut kun penskat oli tutkineet maailmaa turhan kaukana ja oli vahingossa nappaissut turhan kovasti yhtä pennuista. Ja jotta kaikki menisi niin surkeasti kuin vain voi, niin hampaat oli osuneet leuan alle ja silmään. Se silmä oli sitten entinen ja tänään tilanne oli sellainen, että pikkuinen SIA tyttö oli pakko päästää pois tästä maailmasta. :(
Harmittaa, että kaikki on mennyt niin huonosti. Ensin tuo lisäruokintajuttu ja nyt tuollainen onnettomuus. Tiedän toki, etten mä olisi voinut asiaan vaikuttaa mitenkään, mutta silti on sellainen olo, josko olisin voinut tehdä jo alunperin jotain toisin Pinkyn kanssa. Mutta se söi monipuolisesti ja hyvällä ruokahalulla tiineenä ja onnettomuuksiin mä en voi vaikuttaa. Vahinkoja sattuu ja jotenkin toi silmäjuttu sopii niin hyvin tähän mun tän vuoden karmaan.
Mutta siellä on neljä hyvinvoivaa pientä korvaparia kasvamassa ja se on tällä hetkellä tärkeintä, että ne voivat hyvin.

Kaikki vielä koossa tässä vanhassa kuvassa.
Kuva: Mirka Vanhanen, Cattery DeLaSoul´s


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti