Ei mennyt niin kuin strömsössä...

...Meinaan blogin päivittely.


...Eikä sen puoleen Skyn jalkajututkaan.

Edellisessä postauksessa näkyvä tilanne oli hyvä. Tai ei, se oli erinomainen verrattuna siihen mitä oli vielä luvassa.

Tässäpä Skyn jalan tarinaa kuvien kera...ja herkimmät lopettaa katsomisen tähän.

Ongelmaksi muodostui tassun turpoaminen haava-alueen alapuolelta. Suurin/suurimmat imusuonet oli tietenkin poistettu patin myötä, joten nesteellä ei ollut kummoista reittiä poistua.
Ja samaan aikaan kun tuli turvotusta, alkoivat haavan "yli" menevät tikitkin häiritsemään ja ne piti poistaa, ensin osa, sitten loput. Niitä oli tarkoitus pitää sen aikaa, että iho kiinnittyisi avohaavan reunoilta, mutta ensimmäinen poisto tehtiin jo muutama päivä leikkauksesta. Toinen siitä muutaman päivän päästä. Ja niinhän siinä kävi, että haava repsahti auki kokonaan.

Tassu ja varpaat olivat niin turvoksissa, että nesteet puski läpi ihosta ja kynsien vierestä ja varpaidenväleistä ja kaikkialta. Lattiaan/sänkyyn/missä Sky nyt makasikin, jäi aina märkä läntti. Ja koira rassu oli kipeä.
Yksi aamu Sky oli niin kipeä ja tassu muistutti sorkkaa, että olin jo valmis luovuttamaan. Ei ollut enää mielekästä minulle, eikä varsinkaan koiralle. Hoidin kuitenkin tassun normaalisti, 10minuuttia suihkuttelua, jonka jälkeen nestettä piti aina yrittää puristella jalasta pois. Ja niin vain, viimeisellä hetkellä (siis mun päätökseni kannalta) haavan alareunasta löytyi auki oleva imusuoni tai joku, en tiedä mikä ja jalasta kirjaimellisesti suihkusi nesteet pois, kun sitä puristeli. Ja koiran olo helpottui sillä samalla hetkellä. Mikä helpotus.
Siitä muutama päivä eteenpäin tuo nesteen poistumistie oli auki, nestettä kertyi, mutta se saatiin puristelemalla pois. Tämän jälkeen nesteongelma ei ollut enää niin suuri, mutta silti haavasta alaspäin piti olla napakka side koko ajan puristamassa, jotta nestettä ei pääsisi kertymään.

29.1 turvonnut sorkka, josta nesteet tunkee läpi

Sitten alkoi yläreunan tikit vähän aukeilemaan ja Sky pääsi niitä pari kertaa nyrhimäänkin. Ja jossain välissä piti ottaa alareunastakin kaikki tikit pois.
Mutta sitten alkoi parantuminen. Välillä nopeammin, välillä hitaammin.
Jossain vaiheessa otettiin Amoxinin lisäksi käyttöön Flagyl- niminen antibiootti, kun oli vähän tulehtumisongelmaa.

1kk leikkauksesta

Yläosan tikitkin saatiin pois. Sen jälkeen onkin ollut aina samanlaista. Avaan siteen, toivon ihmettä, että haava olisi kadonnut kokonaan. Eihän niin tietenkään ole käynyt, mutta toivossa on hyvä elää.
Päivittäin sitä on suihkutettu 5-10 minuuttia, jonka jälkeen siihen on tehty pääasiassa samanlainen paketti koko ajan. Haavan päälle aineet, sidetaitoksia kohtalainen kerros, kipsinalusvanua, coban.
Lääkkeet tiputtelin pikkuhiljaa pois, koiran voinnin mukaan. Maaliskuun alussa on silti syöty vielä niin antibioottia, kuin kipulääkettäkin.
Tassun/varpaiden paketoiminen pystyttiin jättämään pois myös maaliskuun alkupuolella.

Ylhäällä 27.2 ja 28.2 ja alhaalla 2.3 ja 3.3.

Tuoretta kuvaa ei ole, mutta alla olevasta viikon takaisesta kuvasta haava on pienentynyt noin puoleen. Sitä on enää ihan vähän jäljellä, mutta silti se on pakko suojata paketilla, koska Sky nyrhii sen muuten auki etuhampaillaan. Ja hyvähän se on muutenkin suojata, koska ei siinä mitään rupea tms. ole ja saattaahan se ulkonakin paleltua aika herkästi.

Jännästi näkee miten arpikudos on kuronut aluetta "sisäänpäin" ja haavaalue näyttää muka olleen paljon pienempi mitä se alunperin oli.
Ell. oli sitä mieltä, että haava on parantunut hitaammin kuin hän oletti. Mutta pohti myös sitä, että tuo kohta jalkaa on sellainen jossa iho joutuu liikkumaan paljon, joten se on voinut vaikuttaa. Ja onhan koirakin jo vanha ja verenkierto heikompi kuin nuoremmilla olisi.
Alussa me käytiin klinikalla joka viikko vähintään 2 kertaa näyttämässä tilanne ja samalla jalka hoidettiin siellä eläinlääkärin toimesta. Pikkuhiljaa pidennettiin väliä ja nyt viimeisin väli oli kolmisen viikkoa, kun olin poissa paikkakunnalta ja jalka pysyi ihan hyvänä tuon ajan.

Vakuutusyhtiö on mukisematta korvannut lääkäri- ja lääkekulujen lisäksi myös sidetarpeet, joihin on uponnut uskomattomia määriä rahaa. Olen käyttänyt varmasti useita kymmeniä rullia Cellonaa (kipsinalusvanua vajaa 4e/rulla), vielä enemmän cobania ja satoja sidetaitoslappuja. Älkää ostako kallista cobania apteekista tai eläinkaupoista. Samaa tavaraa myydään Agrimarketissa alle kolmen euron hintaan (hevospuolella) ja Biltemassa alle 2 euron hintaan, niin ikään hevospuolella. Okei, ei ole kuvioita ja pirteitä neonvärejä, mutta kun tarve on suuri, rullakaupalla, niin voi ehkä niistä kuvioistakin tinkiä. Vaikka onhan ne kuviollisetkin kivoja. Skykin on klinikalta lähtenyt niin mustassa pääkallo cobanissa, kuin vaaleanpunaisessa sydän cobanissa, lisäksi on ollut violettia ja on ollut vihreetä ja ja ja.






Viimeisin eläinlääkärikäynti eilen toi kuitenkin uusia murheita mukanaan. Menin siis näyttämään haavaa ja samalla kerroin huoleni siitä, kun Sky on mielestäni ollut hieman nuulea joitakin päiviä. Toivoin että siltä kuunneltaisiin sydän, jos se on reagoinut lääkkeisiin tai siis muuten vain alkanut väsähtämään ja oirehtimaan. Sydän ja keuhkot oli ok, tai siis samanlaiset kuin viimeksikin.
Sitten alettiin miettimään sitä, että viimeksi pitkät lääkekuurit vaikutti Skyn veriarvoihin ja otettiin sitten verikokeet.
Tulokset toivat heti ensimmäisenä mieleen syksyn ja Capon.
Skylla on veressä liian vähän trombosyyttejä, eli siis verihiutaleita. 35 taisi olla arvo, kun pitäisi olla moninkertainen määrä (viitettä en tarkasti muista, mutta se oli jossain 150-200 alaraja ja yläraja 500).
Nyt sitten syödään viikko antibioottia ja vatsansuojatabletteja ja otetaan kontrolli. Jos arvo ei ole noussut 100, niin varmaan aletaan sitten kortisonilla hoitamaan trombosytopeniaa. Ihan kuin olisin kokenut tämän aikaisemminkin...  Vaikka eihän tätä voi verrata Capoon. Capolla oli veressä ja kropassa niin moni asia sekaisin. Skylla oikeastaan vain tuo yksi arvo, johon piti puuttua.

Haluaisin toivoa ja uskoa, että tästäkin vielä selvitään. Koiran vointi on kuitenkin ihan ok, toisinsanoen se on lenkillä virkeä ja ruoka maistuu pääasiassa hyvin. Äskenkin se veteli raakoja kanankauloja melkein hotkimalla.


Se piti vielä sanoa, että Nura on kotiutunut hyvin ja juoksuista, jotka se aloitti tietenkin melkein heti meille tultuaan, selvittiin hyvin.

Olisi paljon kerrottavaa, mutta pitää jättää toiseen kertaan, on venynyt tämäkin postaus jo niin pitkäksi.

Helmikuista "iloittelua"